Tieto ihmiskehossa kulkee hermostossa.
Hermoston toimivuus vaikuttaa paitsi motorisiin suorituksiin myös kognitiivisiin kykyihin ja tunteisiin ja niiden säätelyyn. Toimiva sensomotoriikka mahdollistaa aistien, aivojen, tukirangan ja hermolihasjärjestelmän saumattoman yhteistyön.
Hermoston ja aivojen välinen vuorovaikutus ohjaa motoristen toimintojen ohella myös henkisiä voimavaroja. Hermoston toimintakyvyn taso korostaa yksilön persoonallisuuden piirteitä ja tapoja käyttäytyä varsinkin yllättävissä ja stressaavissa tilanteissa.
Kun ymmärrämme hermoston vaikutuksen ihmisen käyttäytymiseen myös yksilön vahvuuksien sekä voimavarojen kokonaisvaltainen hyödyntäminen mahdollistuvat ja käsitys yksilöllisyydestä saa aivan uusia merkityksiä.
Primitiivirefleksit kuuluvat oleellisena osana ihmisen lapsuusajan kehitykseen. Refleksien tehtävä on ohjata kasvuamme ja kehitystämme ensimmäisten elinvuosiemme aikana syttymällä ja sammumalla. Refleksit sammuvat tai kypsyvät pois riittävän käytön seurauksena aina seuraavan kehitysvaiheen tieltä. Usein kuitenkin seuraava kehitysvaihe syttyy, vaikka edellinen olisi vielä sammumatta, jolloin refleksi jää kokonaan tai osittain päälle. Tällöin ne jäävät haittaamaan toimimistamme, oppimistamme, keskittymistämme, suunnittelukykyämme ja stressinsietoamme tai altistavat meitä kivuille, säryille ja eriasteisille loukkaantumisille.
Sensomotorisesta epätasapainotilasta voidaan puhua silloin, kun osa aisti-informaatiosta jää kokonaan saapumatta aivoille tai kun refleksiin kuluu normaalia pidempi aika, jolloin tietoinen tajunta ruuhkautuu. Kehossa tämä epätasapainotila ilmenee mm. lihaksiston normaalin jäntevyyden puutteena, silmien lihasten ylimääräisenä ponnisteluna ja väsymisenä, motoriikan automatisoitumisen hankaluutena tai kehonpuolten yhteistyön haasteina, mikä on konkreettinen este keskushermoston toimivalle työnjaolle.
Tämä lateraliteetin puute tarkoittaa käytännössä sitä, että tahdosta riippumattomat toiminnat siirtyvät tiedostetun tasolle ja näin ollen kuormittavat yksilöä entisestäänkin. Ihminen saattaa muuttaa esim. työskennellessään kehonsa tai raajansa asennot esim. refleksikaavan mukaiseksi, sillä silloin hänen on helpompi olla ja toimia. Tämä vaikeuttaa eri liikkeiden tai liikesarjojen oppimista ja kuormittaa lihaksistoa aiheuttaen kipeytymisiä ja varsinkin urheilussa vakaviakin loukkaantumisia.
Ennen kaikkea päälle jääneet refleksit kuluttavat tärkeitä voimavaroja, mikä rajoittaa jaksamista ja estää yksilöä saamasta kaikkia taitoja käyttöönsä ja estää häntä toimimasta kykyjään vastaavalla tavalla.
Kun ymmärretään kunkin yksilön hermoston luontainen tapa toimia, voidaan myös ympäristöä tai harjoittelua muokata sen mukaisesti ja saada henkilön omat vahvuudet paremmin käyttöön niin työssä, vapaa-ajalla kuin erilaisissa suorituksissa. Tämä hermoston yksilöllinen, luontainen toimintatapa saadaan selville havainnoimalla kehon toimintakykyä sensomotoristen testien aikana.
Käyttämämme Refleksiohjausmenetelmä on hyvin konkreettinen ja käytännöllinen väline, jolla voidaan tarkastella aivojen ja hermoston välistä vuorovaikutusta ja tasapainottaa yliaktiivisesti tai epätarkoituksenmukaisesti toimivien aistien ja hermoston työskentelyä.
Arvioinnissa kartoitetaan liikkumisen ja motorisen suunnitelmallisuuden haasteita ja eritoten liikemalleja, jotka muistuttavat lapsuusajan kehitystä eteenpäin vievien primitiivirefleksien tai spastisten refleksien liikemalleja, joiden olisi pitänyt jo väistyä hermostoa kuormittamasta.
Päälle jääneiden tai kypsymättömien refleksien kaltaiset liikemallit eivät estä kehitystämme, mutta vaikeuttavat toimintakykyämme kuormittamalla hermostomme toimintaa ja aiheuttamalla erilaisia sensomotorisia epätasapainotiloja. Nämä epätasapainotilat häiritsevät mm. karkea- ja hienomotoriikkaa, aistitoimintoja sekä kuulon erottelua, silmien toimintaa sekä kognitiivisia ja psyykkisiä toimintoja.
Hermoston epätasapaino aiheuttaa mm. oppimiskyvyn heikkenemistä, päättelyn työläyttä esim. sanallisissa matemaattisissa tehtävissä sekä tekstin hahmottamisessa, keskittymisvaikeuksia, ajantajun tai rytmin tunnistamisen vaikeutta, huonoa tasapainoa, loukkaantumisia ja kiputiloja, huonoa itsetuntoa. Ne tuovat vaikeuksia myös vuorovaikutukseen ja stressinhallintaan.
Refleksiohjaus aloitetaan haastattelulla ja sensomotorisella alkukartoituksella, joka antaa selkeitä viitteitä yksilön kehon ja hänen hermostonsa tasapainosta sekä mahdollisten refleksimallien vaikutuksista motoriikkaan.
Alkukartoituksen jälkeen arvioidaan refleksien esiintymistä refleksimalli kerrallaan, minkä perusteella tehdään suunnitelma refleksien kypsyttämisjärjestyksestä. Käynnillä tehdään heti myös suunnitelman mukaiset yksinkertaiset hoitoliikkeet, opastetaan kotiharjoitteet ja sovitaan seuraavista käynneistä.
Pieniä lapsia arvioidaan monesti leikkien ja toiminnan kautta tai havainnoimalla esim. luokkatilannetta. Tarkan arvion saa helpoilla refleksitestauksilla. Nuorilla ja aikuisilla refleksien vaikutus ei ole aina niin selvää, sillä he ovat jo oppineet tapoja kompensoida liikkeitään ja ovat lapsia lihaksikkaampia. Siksi aikuisten testaus vaatii monesti useampia lähestymistapoja refleksimallin stimuloinnista ja toistoista mm. liikkeen vastustuksen käyttöön. Jo arvioituja refleksejä on myös hyvä tarkistaa myöhemmin uudelleen, sillä yksittäiset refleksit saattavat vaikuttaa toisen refleksin esiintyvyyteen.
Kartoitus ja refleksien arviointi suoritetaan asiakkaan omissa, liikkumisen mahdollistavissa vaatteissa. Alkukartoituksen liikkeet tehdään seisten tai kävellen, suurin osa yksittäisten refleksien arvioinneista hierontapöydällä selällään tai mahallaan maaten. Jotkin arviointiliikkeistä vaativat paljaat varpaat tai selän. Liikkeet ovat helppoja eivätkä vaadi voimaa.
Ensimmäiseen käyntiin varataan aikaa noin 1,5 tuntia, seuraaviin 30-60 minuuttia. Tarvittavien käyntien kokonaismäärään ja koko prosessin kestoon vaikuttaa asiakkaan tilanne ja hoidettavien refleksien määrä ja voimakkuus. Jotkin reflekseistä vaativat vain muutaman hoitoliikkeen kypsyäkseen pois, toiset kymmenisen hoitokertaa ja osaan liitetään mukaan helppoja kotiharjoitteita. Osaan kotiharjoitteista tarvitaan toinen ihminen avuksi.