Toteutuneita projektejamme

Lapsemme käyttäytyminen oli koulussa kamalaa. Hän oli opettajan mukaan koko ajan vastahankaan ja vaikkei aloittanut nahisteluja, niin provosoitui helposti ja teki silloin isoja ylilyöntejä. Koulu tavallaan kiinnostikin mutta olihan se aika raskasta niin hänelle kuin meille vanhemmillekin. Joka päivä tuli negatiivista viestiä koulusta, milloin tappeluita milloin läksyjen ja kirjojen unohtelua, koulusta myöhästelyä. Tosi järeät keinot olivat jo käytössä. Mitään muutosta ei kuitenkaan tullut. Lapsi oli kotona ihan tavallinen, tosin suhteet sisaruksiin alkoivat mennä huonoiksi jatkuvan riitelyn vuoksi. Läksyissä hän tarvitsi koko ajan aikuisen vahtimaan ja auttamaan, ainakin piti olla samassa huoneessa. Pääsimme sitten kuitenkin Motivoxiin ja heti aloitettiin Moro -refleksin kypsyttely. Sitä kesti kuusi viikkoa. Onneksi liikkeet olivat helpot, sillä niiden tekeminen oli selvästi lapselle hankalaa. Ne kuitenkin helpottuivat ajan myötä ja onneksi lapsi oli itse niihin motivoitunut. Heti alkoi vaikutukset näkyä. Lapsi sanoi itse, että ei viitsi enää välittää toisten huutelusta, lähtee mieluummin pois. Välitunnit rauhoittuivat ja koulukirjat löysivät tiensä reppuun. Enää ei äidin tarvinnut vahtia läksyjen tekoa. Motivoxin opeilla harjoituksia jatkettiin muiden refleksien kypsyttelyllä. Ennen pitkää lapsi sai menettämänsä vapaudet takaisin koulussa, hän alkoi huolehtia itsensä ja tavaransa, alkoi saada hyviä numeroita kokeissa (ysiä ja kymppiä) ja kavereita alkoi tulla. Kotona oli myös rauhallista, kun riitelyt ja nahistelut vähenivät. Kaikki tukikeinot saatiin purettua viidessä kuukaudessa, kun niitä oli ennen Motivoxia jouduttu vaan lisäämään ja lisäämään kaksi edellistä vuotta..

Poikamme oppi lukemaan ensimmäisellä luokalla, mutta lukeminen oli todella hidasta. Hän kävi koko toisen luokan erityisopettajan luona kerran viikossa harjoittelemassa lukemista, mutta siitä ei ollut juurikaan apua. Pojan oli vaikea ymmärtää lukemaansa juuri hitauden vuoksi. Tutustuin Merjan työhön hänen ollessaan koululla ja rohkaistuin kysymään häneltä apua pojan pulmaan. Hän vinkkasi refleksiohjauksen mahdollisuudesta ja sovimme ajan. Käynnillä selvisi, että pojalla oli monia refleksejä päällä ja saimme ohjeet Moro -refleksin hillitsemiseksi. Olimme tehneet kuuden viikon harjoittelusta kaksi, kun koulussa pidettiin lukunopeustesti. Pojan lukeminen oli nopeutunut puolella! Seuraavalla viikolla soitti pojan jalkapallovalmentaja, joka kysyi, että mitä ihmettä pojalle on oikein tapahtunut. Pojallamme oli ollut suuria vaikeuksia motoriikassa, hän ei pystynyt juoksemaan ja kuljettamaan tai edes potkaisemaan palloa vauhdista. Nyt hän oli yhtäkkiä kirinyt toisia kiinni niin, että oli "porukan paras maalintekijä"! Käsittämätön muutos. Pikkuveli aloitti samana syksynä myös koulun ja eräänä päivänä hän tuli kotiin epäonnistuneen askartelun kanssa ja sanoi: "Minä haluan myös Merjalle!" Teimme vain näitä moro -harjoituksia, muitakin olisi voinut tehdä, mutta jo tämä auttoi kovasti!.

Ilmoittauduin mukaan koulumme Läpsy -hankkeeseen, kun minulla oli hankaluuksia suorittaa opintoihin kuuluvia harjoitteluja. Opiskelemallani alalla joudun kohtaamaan paljon uusia ihmisiä ja palvelemaan heitä. Työ vaatii kädentaitoja ja paljon erilaista muistamista. En millään pystynyt ottamaan uusia asiakkaita vastaan ja jouduin jättämään työt usein kesken, kun en muistanut, mitä pitikään tehdä. Tai jos muistin, en osannut hahmottaa, miten ne sai tehtyä. Aluksi meille tehtiin kartoitus ja sen perusteella saatiin omat jumppaliikkeet. Ensimmäinen oli vaikein mutta jo sitä tehdessä alkoi itsevarmuuteni kasvaa. Aloin olla rauhallisempi ja pystyin menemään hermoilematta kouluun. Opin paremmin ja lopulta pystyin suorittamaan harjoittelujaksonkin hienosti! Nyt olen valmistunut ja uskalsin hakea uuteen opiskelupaikkaankin! Itseasiassa siihen, minne alunperin olisin halunnut, mutta en ollut uskaltanut mennä pääsykokeisiin. Ilman näitä harjoitteita olisin varmaankin joutunut keskeyttämään opiskeluni..

Laulajana minulla on ollut haasteita leuan avaamisessa, ja huulten, kitalaen ja nenän alueet ovat tuntuneet vierailta. Mitä enemmän olen pinnistänyt saadakseni sijoitettua ääntä oikeaan kohtaan, sitä enemmän alueet ovat jännittyneet. Hartiani ovat myös olleet puristuksissa eteenpäin, jolloin on ollut vaikeaa saada tilaa rintakehään. Olen tehnyt Moro -harjoitteen lisäksi etenkin käsien ja suun alueen harjoitteita. Nyt saan rinnan auki, artikulaatio on helpompaa ja pystyn rennommin ja herkemmin sijoittamaan ääntä oikeaan paikkaan..

Lapsena vihasin liikuntatunteja. Se, mikä muiden mielestä oli helppoa ja keveää, vaati itseltä kovia ponnistuksia. Oma keho tuntui vieraalta, vialliselta ja huonolta; ikään kuin se ei olisi toiminut niin kuin sen olisi pitänyt toimia. Myöhemmin päätin, että tällainen peli ei vetele. Jos muut pystyvät, pystyn minäkin. Katsoin mallia muilta, kuuntelin ohjeet tarkasti, analysoin omia liikkeitäni, treenasin ja treenasin, ja pakotin kehoni tottelemaan. Jälkikäteen ajatellen käytin kohtuuttoman määrän energiaa siihen, että saisin liikkeet tuntumaan oikeissa lihaksissa. Kehityin, mutta samaan aikaan keho alkoi myös oireilla, koska tein liikkeet edelleen väärin. Refleksien läpikäynnin myötä keho on itse korjannut itseään. Koska treenaan säännöllisesti, pystyn nimeämään päivän, jolloin sain ensimmäisen kerran tuntuman ojentajalihaksiin tai hauiksiin. Aloin kerran itkeä kesken ohjatun treenin, kun ensimmäistä kertaa tunsin selässäni ne lihakset, joita oli yritetty aktivoida vuosien mittaan eri terapioissa. Yhtäkkiä ne olivat olemassa selkeillä paikoillaan ja niitä pystyi käskyttämään ajatuksen voimalla. Olen saanut vakautta keskivartaloon ja helpotusta tasapainoon. Jotkut liikkeet, kuten esimerkiksi silta, ovat ensin olleet aivan mahdottomia ja sitten yhtäkkiä onnistuneet kuin olisin tehnyt niitä aina. Useiden lihasryhmien kanssa on käynyt niin, että muutaman päivän ajan olen selkeästi tuntenut kyseisen lihaksen rajat itsessäni, ikään kuin ne olisivat piirtyneet oikeille paikoilleen ja siirtyneet sitten aktiiviseen käyttöön. Nyt keho alkaa tuntua omalta ja toimivalta. Se ei toimi täydellisesti, mutta tulemme jo toimeen..